Voimia Bastian`s pentueelle ja etenkin keisarileikkauksesta toipuvalle mamille!!<3<3<3

heeiiij.tässä pari kuvaa kun taiteilen trapetsilla ja siinä joku ihme musta turriainen koettaa häiritä mun suoritusta...mami oli sen verran hidas kuvaaja et kaikki kuvat piti uusia joku sata kertaa et mua näkys edes jotenkin siinä kuvassa.ja kamera olli hyvä mut kuvat on aika persiistä...:DD

Tässä sitä asuntolalaiffii sitten kerrakseen. Mun rikostoverit esittäytyy:

Vasemmalta lähtien: Minä aka. Piina Miina, Julle (lue jeltsin), borat(lue Boris), ja Roope :)

(perussähläys meneillään)

(mukamas onnistuneempi kuva :P)

asuntola life :D

Täällä me nyt asustellaan viikot asuntolassa. Aluks mä vähän huutelin ton mamin perään ja koetin päästä ovesta läpi aina kun mami läks ja jätti mut huoneeseen. Se selitteli et se meni opiskelemaan jotain lehmiä ja eläimiä, mut miks ei mua sitten otettu mukaa?hä? Siellä se sitten pyörii ja aina ruokatunnilla tulee viemään mut lenkille. Aamulenkille lähetään kuuden jälistä, siellä peltojen keskellä on tosi pimeet, mut melkeen aina tulee joku porukka koirineen mukaan lenkkeilemään..niin päivällä aamulla ja illallakin! oon saanu jo pari frendiäkin asuntolasta, ne vaan harmittavasti on kaikki sillasia pikkasia, et mami toppuuttelee mua leikkimästä ettei mee koirat kahtia ko sillasella voimalla koetan leikkiä..:D

Koirille on siellä ihan omat hoitolat ja eläinlääkärikin, et moon siellä ko herran kukkarossa. Nyt oon oppinu oleen jo hiljaakin ettei tunnu missään ko mami lähtee tunneille..heti se kuiteski tulee takasin ko pääsee. Ainii ja nyt se mami on tunkenu mulle iltasin ja aamusin jonkun ihme viitan,sekä jotain rinkuloita mun kaulaan...aina ko autot ajaa ohi niin loistan ko aurinko siellä pimeyden keskellä..:D saan olla keskipisteenä!

JAAHAS! tänää lähdetään mamin kanssa kohti sen uutta koulua paimiossa. Niin se menee sitten eläimiä opiskelemaan..niinko mussa ei ois tarpeeks päänvaivaa..en oikeen tiiä miten siihen asuntolaelämään tottuis mut sen tiiän et mä aion olla valppaana ja valvoo mamia vaikka sillä siitä meneeki aina hermot. Mut kyl mä tiiän mikä sille on parhaaksi.:D

Huhhoijjaa. Ollaan kotiuduttu rantsulta. Siellä kun viikko vietettiin mökkeillen. Ranta oli aika tyhjillään, joten mami anto mun juoksennella siellä vapaana ko taivaanlintu..ja mä vedin hiekalla sillasia kauheitarundeja, niin et hiekka lenteli vaan. Öisin mä mettästelin kurreja ja luulin pystyväni niiden perässä kiipeemään puuhunkin,mut pari metrii vauhdilla pääsin puuta pitkin ylös ja sit mäiskähdin aina maahan takasin. Mut kyl mä silti aina yritin uudestaan ja sama homma, takasin maankamaralla.

Hah mä yllätin mamin. Se heitteli mulle aina keppejä sinne jorpakkoon ja mä sit nousin ne aina sieltä..Mami heitti vaan niin lähelle et mun tassut vaan kastu, ko se yrittää totuttaa mua veteen. Mut sitten kävi moka. Mun suosikkikeppi lens mun ulottumattomiin. Mä koetin sen saada sieltä mut ei jalat ei olis ottanu pohjaan. Olisin joutunu uimaan. Mä huusin ja haukuin, ja juoksin mamin luo ja takasin kokeilemaan josko ylettyisin keppiin, varmaan sillaset kymmenen kertaa..Ei siellä se keppi oli liian kaukana. Huusin ja haukuin huusin ja haukuin. Juoksin kauheen kierroksen rannassa ja syöksyin veteen. Mami riisu jo kengät ja nosti lahkeetki ko aatteli, et nyt mä voin hukkua. Meinaa en osaa uida. Aina ko yritin kurottaa keppiä menin veden alle.

Sit yks kaks mä uisin!!!!! Keppi suuhun, helvetisti rantaan päin, keppi rannalle ja kauhee kunniakierros rannalla. Hyppisin mamii vasten ja sekosin niin et mami joutu rauhotteleen mua. Siis mä uisin. NIH!(vaik olikin vaan pari "askelta"nii uisin kuiteskii NIH!

Ihmiset on julmia

Oltiin järkyttyneitä dokumentista koiratappeluista. http://www.yle.fi/silminnakija/juttu.php?tunnus=438
miten ihmiset voikaan olla noin julmia. Jotain niin järkyttävää, että tuonlaistakin tapahtuu..
http://news.bbc.co.uk/2/hi/programmes/panorama/6962563.stm

huhua liikkeellä..

Kukkuu. Tänään tultiin rannalta.Siellä ukkosti ja satoi vettä. Vaikka olenkin tällainen kova vartija ja pidän ihmiset aisoissa, niin luonnonihmeille en mahda mitään. Heti kun kuului tänäänkin jyrähdys, siirryin mahdollisimman turvalliseen paikkaan eli sängyn alle. Sinne ei jyrinät ja sateet yllä, siellä oon turvassa. Pari kertaa mami pakotti pissalle. Ei se taida tajuta, että ei naiset tykkää märästä. Otin pari juoksuaskelta, jalka ylös, ja hommat hoidettua äkkiä sisälle takaisin. Väistellen lätäköitä tietysti. Ehtisin pikkasen kastua ja täytys putsata taas sisälle päästyä koko turkki nuolemalla ja rapsuttelemalla. Vesi, yöks.

Välillä mami kävi tarkastamassa sängyn alla, että olin täysissä voimissani. Siellä mä tärisin ja mami veti mut sieltä hetkeks rapsuteltavakseen. Hyvä että pysyin tärinältä pystyssä, sen verran paniikissa olin. Koko pötkäle heilu vaan pelosta.Mä en voi käsittää miten mami vaan uskaltaa siellä kävellä vaikka taivas meinaa pudota niskaan. Nooh, saan siitä välillä voimaa, ja uskaltaudun katsomaan mitä se mami siellä välillä touhuilee, ja siitä mut palkitaankin aina rapsutuksilla.

Niitä huhuja. En tosiaan tiedä mitä täällä tapahtuu, mutta mami on ostellu kirjotuspaperia, kyniä vihkoja, mappeja..hmm. mitäköhän se merkitsee. Reppuakin se on ettiny. Tänään se toi kotio jotkut saappaantapaset. Se on hyvä merkki, taidetaan olla lähössä jonnekin missä saa paljon ulkoilla, muuten se tois kotio vaan korkkareita ja hepeneitä, jos täällä kaupungissa vaan pyörittäis. Mun mami meinaa taitaa olla kanssa tollanen muotifriikki.

Jostain eläinlinjasta mamin oon kuullu puhuvan. Jokin eläinhoitokoulu, missä on hyvät maastot ja puistot, eli koiranelämää. Taitaa olla taas kulta ajat meikäläiselle tulossa. Isukki ei kauhiast tykkää, että sinne kuulemma ollaan menossa, kun sit viikoilla nähdään vähemmän. Auto on keksitty, niin tullaan kuulemma, sillä aina kotio käymään. Ja viikonloput ollaan aina kaupungissa kuulemma.Pääsee noi vanhemmat juhlimaan yhessä, ja mäkin nään sit isukkia enempi!se on vieläkin siellä vihreissä.

Ei mulla oo huolen häivää siis. Mami meinaa huolehtii kaikesta. Se pakkaa, miettii mitä tarvitaan, suunnittelee ja mä vaan oleskelen ja lötköilen, ja seuraan sitä minne ikinä se mua haluaakinviedä. Mulle on aivan sama mihin mennään kunhan mennään yhdessä.<3>

syksyä ilmassa..

Nii se on syksy..Tässä kuvassa isukki on lähössä sinne vihreisiin..mä osotan mieltäni enkä kato kameraa tai muutenkaan kuuntele mitään..mulla meinaa on kuudes aisti ja tiiän aina kun isukki on taas lähdössä ja seuraan sitä kaikkialle.Jos se sattuu iskemään peppunsa maahan tuolille tai vessaan niin mä mahollisuuksien mukaan istun sen sylissä heti, ettei vaan pääs karkaamaan. Mutta aina se jollain keinolla keplottelee ittensä sinne bussille..sit mami ja mä jäädään aina surkeina kotio sitä odottamaan..


Pari viikkoa sitten mami vei mut johonki ihme paikkaan. Siellä oli huone täynnä kissoja ja koiria, mutta plääh, en mä päässy ees tekeen niiden kanssa tuttavuutta. Siinä istuttiin ko kanat orrella ja ootettiin et jokanen vuorollaan kutsuttiin sinne huoneisiin.Mut mä en tiennu mikä mua odottaa.. Vihdoin huudettiin miina ja mä säntäsin ovesta sisään vauhdilla. Heti huoneeseen päästyäni tajusin vanhasta muistista et ei hemmetti, tää ei oo nii kiva paikka..ja samantein ne nappas mut syliin ja nosti pöydälle.Mul iski korkeen paikan kammo ja vaiks se nainen koetti mitä vaan tehä mulle niin mä seisoin liikahtamatta ja suutani avaamatta..muka hampaat piti tarkistaa.Sit yhtäkkiä niskas tuntu pisto, saamari se tunki jotain mun niskaan. Heti ko se pääst irti ni mä ponkasi alas pöydältä ja mami sai mut ilmasta kiinni, etten telonu itteeni. Eli kuulemma rokotus suoritettu.

Nyt ko me joudutaan mamin kanssa kahestaan oottelemaan et toi meiän perheen mies tulloo kotia, niin me ollaan touhuiltu vaikka mitä. Tällä hetkellä me avustellaan tuolla yhdellä biitsillä. Mami hoitaa siellä aluetta ja mä toimin henkeen ja vereen vartijana..mun mamiin ei kosketa..mieluusti pysytään jopa monen metrin päässä. Mä pelottelen ne murinalla ja haukunnalla pois näköpiiristä heti kun havaitsen uusia tulokkaita.Mulle ei ryppyillä. Jotkut lapset saa tulla rapsuttelemaan, mutta jotkut häädän kyllä kauemmas varottavalla murinalla..Mä kun en oo tosiaan kaikkien kaveri.

Torstaina oli biitsillä onnepäivät, kun yhtäkkiä vieraiksi tuli appivanhemmat ja mamma ja pappa.Kaikki tuli kerralla ja toi mulle vaikka mitä herkkuja ja rapsutuksia.Istuin vuorotellen jokasen sylissä. Mikä onnenpäivä.<3

Mutta Nyt me kuulemma taas lähretään biitsille, että so loong ja sii juu later.ps.Tällain mä vallotan sylit:)

Eläinystävien esittelyaika

Tänään siis vuorossa elläinkavereiden esittely. Mä nyt en oo mikään kaikkien kaveri niin lista ei muodostu kauheen pitkäksi, koska valitsen kermat päältä. Toi mami aina ihmettelee miten vaan jotkut koirat iskee muhun muuttaen mut lampaaksi, maailman hellimmäksi ystäväksi, kun taas toiset koirat saa mut näkeen punasta. Sit mä heittelen ilmoille ärräpäitä,jos ei oikeen seura kiinnosta, ja siirrytäänkin aina pois sillasesta seurasta. Niin ja mami luokittelee mut koulukiusaajaks, jos meinaa jokin koira on sillanen pelkuri ja karkuilee mua, niin mä oikein innostun provosoimaan sitä pelkoa, yritän dominoida niitä toden teolla.

Joskus toi on miettinyt et mistä ne mun reaktiot johtuu. Sukupuolesta-ei. Rodusta-ei. Lähestymistavasta-ei. Iästä-ei. Eli ei se oo ihan viel päässy selville mun ajatusmaailmasta, vaiks tuntuuki et se lukee meikäläistä ko avointa kirjaa.

No niin, mutta niihin eläinkavereihin..

Tässä komeilee possu.(siis rodultaan se on kuulemma kissa mut mä en usko sitä, kissat on pelottavia) Hän asustelee mamman ja pappan luona se yhden paholaiskissan-naskalin kanssa. Possun kanssa voi vetää hirsiä(on muuten sen lempihommaa) ja joskus innostutaan leikkimäänkin. Tai siis Possu makaa selällään heiluttaen tassuja ja mä juoksen sen ympärillä tuhisten. Joskus se sa mussa laukeemaan sillasen jörkyttävän energiakohtauksen ja täytyy purkaa se juoksemalla ympäri kämppää sutien-pois alta risut ja männynkävyt. Sitten vielä siihen naskaliin. Se on paholaisen lapsi. Varmasti sillä on aina mielessä mun tappaminen, mä en uskalla edes liikahtaa kun se on näköpiirissä, käännän katseenikin toiseen suuntaan, ja jos mahdollista yritän matalana huomiota herättämättömänä hiipiä, jonkun pelastavaan syliin. mähän oon 25 kilonen sylikoira.

Mambo, toscha ja salsa aka. pelkuri, paska ja kiimanen narttu. Eli vähän selitystä. Nää kolme on mamin siskon kissoja. Kaikki on ihmeen säyseitä. Ei koeta tappaa, mut tulee kyllä iholle. Siitä yhestä mustasta en tiiä, se on välillä vähän arvaamaton, niin sitä ei kauheesti kannata lähestyä, jos onki huono päivä. Nyt se on kyllä vähän arempi, ko joku tappajakissa oli senki kimppuun käynynnä. Mambo ois heti mun frendi, mutta sillä on jotain mamia vastaan. Mami on kuulemma liian kovaääninen ja pelloottava niin se viettää usein aikaansa vaatekomerossa kun tullaan visiitille. Hetkeks se näyttäytyy, mut katoaa taas onkaloihinsa. Salsa on aina ihan frendi, paitti sillon ko sillä on "nee" päivät, taikka pennut kotona. Sillon me jätetään vierailut viereilematta, ko sille ei mee perille että me ollaan kilttejä ei tehä mitään. Ei tultu tappoaikeissa. Kerran päästiin pentuja kattomaan, mut ne naperot tais pelätä mua, vaikka koetin taas liikkua mahollisimman matalasti, mut siellä ne piti jotain moottorikerhoa sängyn alla.

Sitten mun viha rakkaus suhde. Vaikka oonkin tyttö, niin mun rakkauven kohde on kans naikkonen. En kauhiasti noista uroksista välitä. Vaikka isäntäni tokaski kerran sillasen nähdessään - Pian täytyy toinen tollanen hankkii, munat ja kaikkee.

Mutta niin Rusti on mun bestis. Me välillä joudutaan vähän selvittelemään välejä, niinku kunnon suhtees kuuluu, riidat on vaan hyväks, mutta osataan me sopiakkin. Välillä leikit on liian rajuja ja kuulostaa siltä et me tapettas toisiamme, sillon noi tuleeki rauhottelemaan meitä, mut sit taas painitaan ja nylkytetään toisiamme kun lepytään. Me keksitään yleensä omaa hauskaa ja annetaan noille omistajille pikkasen mietittävää, kerran mökillä me juostiin tuntikausii pihalla. Muut meni jo sisälle ja kerranki saatiin vaan ulkona juosta(piha kyl oliki siin kunnos sitten) oltiin naapurin kalatkin syöty, paljastuttiin kamalasta kalan lemusta yöllä reissulta palattuamme..Näkisittepä kun meiän mami taluttaa meitä yhtäaikaa. Se valjakko kannattaa kiertää kaukaa.(me tarvitaan kaks taluttajaa) Sillon on narut ja plasmat mamil sekasin, meinaa korvia ei löydy, eikä mitään tapojakaan.

Tässä vielä randy, joka oli kerran meillä hoidossa yötä. Se on sen verran letkee kaveri, että taitaa tulla toimeen kaikkien kanssa. Me taisteltiin koko yö ja mamilla meinas mennä hermo. Lopulta se pisti molemmat nukkumaan eri puolille sänkyä. Kyl me pari kertaa karattii yöl olkkariin leikkimään..Tavataan sitä välillä tuolla lenkeillä, mut ne on kuulemma muuttamassa..hö.

Siinä tältä päivältä.. suunta ulos ja aurinkoon!!

päivä pulkassa :)

Tänään ollu taas hellettä ja oon jäänyt suosiolla kotio odottamaan kun mami lähti rannalle. Kiusailin siellä sitten taas kissoja päiväni kuluksi ja itkeskelin, että jokos tullaan kotio. Just päästiin omaan kotiin,jonne matkasin pappan kanssa rulliksilla, nyt kuola valuu ja läähätyttää hemmetisti kun on lämmin ilta vielä. Kaiken kukkuraksi sain sateen vielä niskaan loppumatkasta lenkillä. Ja kotiin saavuin läähättävänä uitettuna rottana ja mami pilkkas, minkäs mä sateelle voin....

Jaahas ja listataan tässä sitten kesän tapahtumia. Suurin saavutus on tietenkin pupu jonka metsästin tuolla koirapuistossa, mitäs sinne oli eksynyt,tyhmä pupu..:) En tiedä mitä se mami siinä sitten höpötti että hyi hyi..mä vaan jahtasin pupun ja olisin tuonut kotiin pupupaistia.olis onnellinen, että se olen kerrankin mä joka kannan ruoan pöytään. Mutta ei. Se kytki mut nauhaan, vaikka mä huusin ja vinkusin se vei mut ulos puistosta. Kaiken kukkuraksi se pisti jänön roskikseen..mitä tuhlausta.

Kesällä ollaan oltu rannalla pariin otteeseen, mutta veteen en oo menny ko kerran. En ymmärrä miks sinne menis omasta tahdosta.Se kun on märkää ja kylmää,yäk ei naisten puuhaa. Mutta sitten se mami mut sinne pakotti, muka liian kuuma päivä, pakko kastaa,pyh. Onneks mami tällä kertaa tajus pitää vattan alta kiinni, etten menis pohjaan niinku viime kerralla. Se on jostain saanu käsityksen, että kaikki koirat osaa uida. Ties mistä sillasen hullun idean sai päähänsä, sinne minä menen ko kivi pohjaan jos ei auteta pinnalla pysymään.

Mökillä ollaan isukin ja mamin kanssa vietelty kanssa aikaa. Aluks sain olla aina vapaana. Ja otinkin omaoikeuksia ja juoksin naapurin pihoille naapureita tervehtimään. Sen jälkee mua pidettii narussa, muka pelkäs naapurit mua. huhupuhetta. Musta ei saa edes pelottavaa. Väittää että puolustin viel reviiriäkin, mitä hemmettiä,eikai vieraat tuu ojan toiselle puolelle ilman mun tervehtimistä ja ilmottamista et mun perheelle ei sit ryttyillä tai saatte vastata mulle. No nii, suurimman ajan oli sielläkin narussa paitti mettälenkeillä sitten sain juoksennella vapaana ko taivaan lintu. Monissa paikoissa oli hemmetisti jotain pieniä itikoita,jotka käveli omia polkujaan pitkin ja välillä hyökkäs ja puri mun tassua,eikä ne samperi irrottanu vaikka kuinka ryki ja tempo, mut onneks pahan paikan tullen noi omistajat sitten tuli jelppimään.

Jahas nyt täytyy taas mennä tonne pedin puolelle, ettei toi mami ehdi vallata koko sänkyy, meinaa se välil luulee omistavansa kaikki tyynyt,eikä meinaa antaa mulle millään peittoo, mut saman tein ko se nukahtaa se tietää et mä valtaan ne kaikki. Mä oon kuulemma sen verran vallottava ettei se raski ottaa niitä multa pois..<3

Tutustutaan ..

Elokuun kuumimpia päiviä ja mami päätti jättää mut kotio uimareissulle lähtiessään.Perskules, vaan kissat jäi seuraks ja toinen on vielä niin pelottava ettei uskalla ees silmiä räpäyttää kun se ryömii koloistaan näkyville..

Nooh nyt onkin sitten aikaa kertoa vähän enempi ihtestäni..Synnyin Masterboltin R-pentueeseen melkeen kolme vuotta sitten. Kaikki muut pötkylät oli mua isompia, silti mulle oli jaettu yhtäpaljon nahkaa, olin sen verta ruttunen. Siitä sain sitten nimeni Rusina, tai oikea nimeni menee Masterbolt Rusinante. (kuvassa tuo pikkanen melkee seisovaltteen :))

Sitten yks päivä alko sisaret vaan katoilla ympäriltä ja yhtäkkiä tuli munkin mami kattelemaan ja pällistelemään. Sen mielestä oli jotenki hauska kattella kun kaatuilin ja löntystelin pitkin kämppää, koska se vaan huokaili ja hymyili. Lopulta se heivas mut johonkin isoon häkkiin ja nokka siirty kohti Turkua. Enhän mä siellä häkissä kauan viihtyny,kun se nappas mut syliin kun rupesin vinkumaan, ja loppumatkan matkasin mamin sylissä.

Mulla oli paljon uutta nähtävää ja uus koti oli jännä paikka,silti tutkin joka nurkan ja kolon. Kaikka uudet ihmiset oli kovin jännittäviä, taisin pissatakkin alleni kun kerran ovella koputti iiiiso köriläs joka nykyään käyttää nimeä pappa. Se ei paljoa välittäny että olin kauhusta kankeana vaan väkiste aina nappas syliinsä, nykyään vierailenkin siellä viikottain. Mamma taas oli jo valmiiksi asennoitunut tappajakoiran tuloon, mutta jostain syystä se silti odottelee mua yhtä innokkaasti kylään ko pappakin. Tais sillä mielikuva rodusta vaihtua kun kylään tulikin ruttuinen sylivauva joka pelkäs omaa varjoaankin, ja nukkus mieluusti vain sylkyssä.;)

Sitten alko noi arkirutiinit sujua. Aloin tutustua muihin koiriin, oppisin helposti pissailemaan ulos, ja loppujen lopuksi suostuin syömään niitä kovia kikkareitakin mitä mami mulle koetti pitkän aikaa tarjoilla. Palkinnoksi saan usein kaikennäköistä hyvää ja jopa jämät muiden lautasilta. Mami aina kehu kun mulla on niin hyvät korvat ja opin todella nopeasti asioita-tottakain olen astetta fiksumpi tytsy.Tosin vanhetessa mulla on ne alkanut hävitä, ja on niin paljon kiinnostavia jahdattavia että eikai siinä ehdi niin paljon pöllöihin napupaloihin keskittymään kun tarjolla olis jopa pupupaistia..

Sitten se mami temput teki. Se toi kotiin jonkun uuden körilään. Mä oon sen verran varautunut,ettei heti tullu hyväksyntää,ei ees hännänheilutusta. Sitten tuo sama köriläs rupes näyttää kotona naamaansa koko ajan, ei edes öiksi poistunut, ja mami tykkäs siitä selvästi kovasti. No sitten aloin saamaan ihan henkilökohtasta aikaa sen kanssa ja tais sekin alkaa tykkäämään musta enempi niin mietin että eiköhän tällekin hyypiölle vois jo häntääkin heiluttaa.

Tää köriläs sai isukki nimityksen, ja me muodostettiin sitten M&M&M perhe,meiän nimikirjainten mukaan.Sitten yhtäkkiä tää äijjä alko katoilla pitkiksi ajoiksi, ja olin ihan surun murtama, niinkuin mamikin oli.Se kuulemma lähti johonkin armeijjan harmaisiin, mitäköhän sekin tarkoittaa? Palaa aina välillä viikonloppuisin, sillon en päästä sitä silmistäni.Istun sen vieressä vessassa, meen mukaan päiväunille, katsotaan telkkaria, käydään ulkona, ja aavistan aina kun taas isukin täytyy lähteä kun molemmat on niin surullisia.Sillon me mamin kanssa nukutaan sängyssä vierekkäin , ja vallataan koko sänky kun isu lähtee armyyn.

Siinä pähkinänkuoressa mun tarinani. Tänään on hemmetin kuuma päivä.kävin rullaluistelulenkillä pappan kanssa ja läähätin hulluna kotiin tullessa, onneks on jo ilta ettei niin kuuma ole että läkähtys.Kai sitä täytyy siirtyä tonne nukkumaan että huomenna taas jaksaa.

Huomiseen!

alkuvaiheessa....

tulossa.......