päivä pulkassa :)

Tänään ollu taas hellettä ja oon jäänyt suosiolla kotio odottamaan kun mami lähti rannalle. Kiusailin siellä sitten taas kissoja päiväni kuluksi ja itkeskelin, että jokos tullaan kotio. Just päästiin omaan kotiin,jonne matkasin pappan kanssa rulliksilla, nyt kuola valuu ja läähätyttää hemmetisti kun on lämmin ilta vielä. Kaiken kukkuraksi sain sateen vielä niskaan loppumatkasta lenkillä. Ja kotiin saavuin läähättävänä uitettuna rottana ja mami pilkkas, minkäs mä sateelle voin....

Jaahas ja listataan tässä sitten kesän tapahtumia. Suurin saavutus on tietenkin pupu jonka metsästin tuolla koirapuistossa, mitäs sinne oli eksynyt,tyhmä pupu..:) En tiedä mitä se mami siinä sitten höpötti että hyi hyi..mä vaan jahtasin pupun ja olisin tuonut kotiin pupupaistia.olis onnellinen, että se olen kerrankin mä joka kannan ruoan pöytään. Mutta ei. Se kytki mut nauhaan, vaikka mä huusin ja vinkusin se vei mut ulos puistosta. Kaiken kukkuraksi se pisti jänön roskikseen..mitä tuhlausta.

Kesällä ollaan oltu rannalla pariin otteeseen, mutta veteen en oo menny ko kerran. En ymmärrä miks sinne menis omasta tahdosta.Se kun on märkää ja kylmää,yäk ei naisten puuhaa. Mutta sitten se mami mut sinne pakotti, muka liian kuuma päivä, pakko kastaa,pyh. Onneks mami tällä kertaa tajus pitää vattan alta kiinni, etten menis pohjaan niinku viime kerralla. Se on jostain saanu käsityksen, että kaikki koirat osaa uida. Ties mistä sillasen hullun idean sai päähänsä, sinne minä menen ko kivi pohjaan jos ei auteta pinnalla pysymään.

Mökillä ollaan isukin ja mamin kanssa vietelty kanssa aikaa. Aluks sain olla aina vapaana. Ja otinkin omaoikeuksia ja juoksin naapurin pihoille naapureita tervehtimään. Sen jälkee mua pidettii narussa, muka pelkäs naapurit mua. huhupuhetta. Musta ei saa edes pelottavaa. Väittää että puolustin viel reviiriäkin, mitä hemmettiä,eikai vieraat tuu ojan toiselle puolelle ilman mun tervehtimistä ja ilmottamista et mun perheelle ei sit ryttyillä tai saatte vastata mulle. No nii, suurimman ajan oli sielläkin narussa paitti mettälenkeillä sitten sain juoksennella vapaana ko taivaan lintu. Monissa paikoissa oli hemmetisti jotain pieniä itikoita,jotka käveli omia polkujaan pitkin ja välillä hyökkäs ja puri mun tassua,eikä ne samperi irrottanu vaikka kuinka ryki ja tempo, mut onneks pahan paikan tullen noi omistajat sitten tuli jelppimään.

Jahas nyt täytyy taas mennä tonne pedin puolelle, ettei toi mami ehdi vallata koko sänkyy, meinaa se välil luulee omistavansa kaikki tyynyt,eikä meinaa antaa mulle millään peittoo, mut saman tein ko se nukahtaa se tietää et mä valtaan ne kaikki. Mä oon kuulemma sen verran vallottava ettei se raski ottaa niitä multa pois..<3

Tutustutaan ..

Elokuun kuumimpia päiviä ja mami päätti jättää mut kotio uimareissulle lähtiessään.Perskules, vaan kissat jäi seuraks ja toinen on vielä niin pelottava ettei uskalla ees silmiä räpäyttää kun se ryömii koloistaan näkyville..

Nooh nyt onkin sitten aikaa kertoa vähän enempi ihtestäni..Synnyin Masterboltin R-pentueeseen melkeen kolme vuotta sitten. Kaikki muut pötkylät oli mua isompia, silti mulle oli jaettu yhtäpaljon nahkaa, olin sen verta ruttunen. Siitä sain sitten nimeni Rusina, tai oikea nimeni menee Masterbolt Rusinante. (kuvassa tuo pikkanen melkee seisovaltteen :))

Sitten yks päivä alko sisaret vaan katoilla ympäriltä ja yhtäkkiä tuli munkin mami kattelemaan ja pällistelemään. Sen mielestä oli jotenki hauska kattella kun kaatuilin ja löntystelin pitkin kämppää, koska se vaan huokaili ja hymyili. Lopulta se heivas mut johonkin isoon häkkiin ja nokka siirty kohti Turkua. Enhän mä siellä häkissä kauan viihtyny,kun se nappas mut syliin kun rupesin vinkumaan, ja loppumatkan matkasin mamin sylissä.

Mulla oli paljon uutta nähtävää ja uus koti oli jännä paikka,silti tutkin joka nurkan ja kolon. Kaikka uudet ihmiset oli kovin jännittäviä, taisin pissatakkin alleni kun kerran ovella koputti iiiiso köriläs joka nykyään käyttää nimeä pappa. Se ei paljoa välittäny että olin kauhusta kankeana vaan väkiste aina nappas syliinsä, nykyään vierailenkin siellä viikottain. Mamma taas oli jo valmiiksi asennoitunut tappajakoiran tuloon, mutta jostain syystä se silti odottelee mua yhtä innokkaasti kylään ko pappakin. Tais sillä mielikuva rodusta vaihtua kun kylään tulikin ruttuinen sylivauva joka pelkäs omaa varjoaankin, ja nukkus mieluusti vain sylkyssä.;)

Sitten alko noi arkirutiinit sujua. Aloin tutustua muihin koiriin, oppisin helposti pissailemaan ulos, ja loppujen lopuksi suostuin syömään niitä kovia kikkareitakin mitä mami mulle koetti pitkän aikaa tarjoilla. Palkinnoksi saan usein kaikennäköistä hyvää ja jopa jämät muiden lautasilta. Mami aina kehu kun mulla on niin hyvät korvat ja opin todella nopeasti asioita-tottakain olen astetta fiksumpi tytsy.Tosin vanhetessa mulla on ne alkanut hävitä, ja on niin paljon kiinnostavia jahdattavia että eikai siinä ehdi niin paljon pöllöihin napupaloihin keskittymään kun tarjolla olis jopa pupupaistia..

Sitten se mami temput teki. Se toi kotiin jonkun uuden körilään. Mä oon sen verran varautunut,ettei heti tullu hyväksyntää,ei ees hännänheilutusta. Sitten tuo sama köriläs rupes näyttää kotona naamaansa koko ajan, ei edes öiksi poistunut, ja mami tykkäs siitä selvästi kovasti. No sitten aloin saamaan ihan henkilökohtasta aikaa sen kanssa ja tais sekin alkaa tykkäämään musta enempi niin mietin että eiköhän tällekin hyypiölle vois jo häntääkin heiluttaa.

Tää köriläs sai isukki nimityksen, ja me muodostettiin sitten M&M&M perhe,meiän nimikirjainten mukaan.Sitten yhtäkkiä tää äijjä alko katoilla pitkiksi ajoiksi, ja olin ihan surun murtama, niinkuin mamikin oli.Se kuulemma lähti johonkin armeijjan harmaisiin, mitäköhän sekin tarkoittaa? Palaa aina välillä viikonloppuisin, sillon en päästä sitä silmistäni.Istun sen vieressä vessassa, meen mukaan päiväunille, katsotaan telkkaria, käydään ulkona, ja aavistan aina kun taas isukin täytyy lähteä kun molemmat on niin surullisia.Sillon me mamin kanssa nukutaan sängyssä vierekkäin , ja vallataan koko sänky kun isu lähtee armyyn.

Siinä pähkinänkuoressa mun tarinani. Tänään on hemmetin kuuma päivä.kävin rullaluistelulenkillä pappan kanssa ja läähätin hulluna kotiin tullessa, onneks on jo ilta ettei niin kuuma ole että läkähtys.Kai sitä täytyy siirtyä tonne nukkumaan että huomenna taas jaksaa.

Huomiseen!

alkuvaiheessa....

tulossa.......